7.9.2011 julkaistiin punkbändi Klamydian uusin albumi, joka kantaa nimeä Loputon Luokkaretki. Levy on kaksiosainen, toinen kiekko on studioalbumi ja toinen sisältää kokonaisen livetallenteen vuoden 2010 Wanaja-festareilta. Se edustaa edellisen, vuonna 2009 julkaistun, Rujoa taidetta-levyn tapaan hiukan aikuisempaa linjaa, osoittaen että myös vanhat punkkariäijät osaavat tehdä tyylikkäitä kappaleita. Enään ei lauleta seksistä ja viinasta, vaan nyt teksteihin on valittu hiukan kantaaottavampia aiheita.
Loputon Luokkaretki ei petä vanhojen fanien luottamusta, ja toimii mainiosti myös uusien kuuntelijoiden tutustumislättynä. Eritoten raidat Suomalainen tarina, Pelasta!, Kaikki hyvä, Yksi laki ja Luonto kostaa keskittyvät nykymaailman asenteisiin ja itsekyyden yleistymiseen. Kevennyksen virkaa toimittaa Idols-jämien hoitokoti, Torso-orkesteri Raajattomat ja Paras perse (of the universe), loput puolet levystä ovat melko peruskauraa.
Mitään uutta ja huikeaa albumilta ei löydy, mutta se on hyvä jatko Rujolle taiteelle. Kappaleet tuntuvat viimeistään muutaman kuuntelukerran jälkeen tutuilta ja sulautuvat vanhan tuotannon joukkoon, mikä ei ehkä kuitenkaan ole huono asia. Soitannan suhteen ei ole juuri uudistuksia tehty, samantapaista löytyy vanhemmiltakin levyiltä. Loputon Luokkaretki on kuitenkin hiukan entistä vakaammalla keskittymisellä tehty, yhtye tuntuu jo kasvaneen yli pahimpien rivoilurallien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti