lauantai 8. lokakuuta 2011

#006 - vähän erilainen elämä

Lähes jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä haaveillut urasta kaikkien tuntemana muusikkona, ja useimmiten juuri se laulajan pesti on ollut himoittu. Olisihan se hienoa villitä valtava yleisö vain astumalla esiin, ja olisihan se hienoa että rahaa virtaa ovista ja ikkunoista ainoastaan pari laulua laulamalla. Muusikon ura ei kuitenkaan todellisuudessa pelkkää ruusuilla tanssimista ole, vaan usia haasteita tulee eteen jatkuvasti. Näihin haasteisiin liittyviä kysymyksiä pääsin kysymään Mustien Enkeleiden laulajalta, Jussi Aaltoselta.

Lukemattomien muiden tapaan Jussi aloitti urasta haaveilun jo pienenä, 10-vuotiaana jo harjoiteltiin sukutilalla serkkujen kanssa ilmakitaran rämpyttelyä. Päätös laulajaksi alkamisesta tuli selväksi jo pienenä ja musikaalinen suku oli tottakai tätä heti tukemassa. Jussin eno, Pauli Mustajärvi (Popeda), etupäässä näyttämässä hyvää esimerkkiä siitä, miten homma hoidetaan. Jussi ei kuitenkaan miellä päässeensä nykyiseen pisteeseen varsinaisesti sukulaissuhteiden avulla, mutta myöntää että hyötyä on toki ollut Popedan keikoilla tuurailusta vara-Patena. Kaikki työ on kuitenkin tehty itse, eikä kukaan ole ollut kädestä pitäen kertomassa mitä tehdä.

Muusikon ura alkoi kunnolla 80-luvun punkbändeillä (mm. Täystuho ja Fuckers), joiden nimi saattoi vaihtua jokaisissa harjoituksissa uuteen. Ensimmäiset keikat tehtiin nimellä JP Aaltonen & Lämmin Vaunu. Tästä seuraava projekti olikin jo Mustat Enkelit, joka kerättiin kasaan vuonna 2002 alunperin vain yhtä keikkaa varten. Nyt edessä on kuitenkin jo kymmenvuotisjuhlat, ja Jussin sanojen mukaan tahti vain kiihtyy.

Vaikka tie huipulle on vanhan sanonnan mukaan pitkä ja raskas, jaksetaan sitä silti useita kymmeniä vuosia tehdä. Syy tähän on Jussin sanojen mukaan rakkaus lajiin: kun polte tulee sisältä, ei siihen voi väsyä.

Pelkkä keikkailu ja levynteko käy äkkiä vähän yksitoikkoiseksi, ja Aaltosella onkin monta rautaa tulessa. Perheen ja Mustien Enkeleiden lisäksi hän tekee duo-keikkaa yhtyeen kitaristin kanssa, ja viimeistelee parhaillaan opintojaan lähihoitajaksi. Haastattelu tehtiinkiin KRISun tiloissa, jossa Jussi on työssäoppimassa.
Kaikki osat tasapainottavat toisiaan tehokkaasti. Enkeleiden kanssa on hieno pitää iso yleisö hyvissä fiiliksissä, duon kanssa voi tehdä keikkaa vähän intiimimmin, lähihoitajana saa todella auttaa muita ja oma perhe on paras keino hellittää stressiä. Aikataulu on kuitenkin tiukkaa, ja tentteihin lukemiset sijoittuukin keikkabussiin, hotellihuoneisiin ja backstagelle. Lavalla muusikon täytyy antaa itsestään niin paljon, että mikään ei voita hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Jussin paras keino nollata stressiä on karata mökille kalastamaan ja vain oleskelemaan.

Aaltosen henkilökohtainen toive jokaiselle on, että juuri niitä työllä nostettuja nuoria bändejä käytäisiin katsomassa. Ne ovat niitä jotka tulevat kestämään, mutta nekin kuihtuvat pois jos usko loppuu ja keikkaa pitää tehdä yhden hengen yleisölle.

"Syökää kanaa ja käykää keikoilla!" 
Mustat Enkelit Hot Rod & Rock Show'ssa 2009
 kuvat © Mirella R.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti