#009 - Rockwalli

Rockwalli Vuoltsussa 12.11.
Kuva Mirella Ruotsalainen

Rockwalli on viiden nuoren jannun yhtye, joka perustettiin vuonna 2009 nimellä Riffraction. Riffractionin aikaan laulukielenä oli englanti, mutta englannin vaihtuessa suomeksi vaihtui myös nimi Rockwalliin. Bändissä vaikuttaa laulaja Valtteri Aaltonen, kitaristi Sampsa Rättäri, toinen kitaristi Anton Äikäs, basisti Alex Hautamäki ja rumpali Jimi Hautamäki.

Jokaisen jäsenen mielestä taival on lähtenyt hyvin käyntiin, ja siitä todisteena onkin vuoden 2011 bändikisa Tampere Ilmiön hopeasija. "Meillä on kotiasiat kunnossa ja musiikki on kiva elementti", toteaa Valtteri. Parivuotisen taipaleen ehdottomaksi kohokohdaksi nousee toukokuussa 2011 julkaistu EP.

Soittaminen on jokaiselle jäsenelle tärkeää ja Rockwalli on vahvasti suuntaamassa eteenpäin. Viiden vuoden päässä pojat näkevätkin itsensä keikoilla ja studiossa, edelleen samassa porukassa. Kaksi vuotta on sujunut mallikkaasti, eikä kukaan koe kohdanneensa hetkiä, joiden takia tekisi mieli lopettaa. Myöskään tälläiseen johtavia tapahtumia ei osata kertoa: ainoaksi syyksi voisi Sampsan mukaan koitua se, jos jokaisen sormet katkeaisi. "Sehän on silleen että kyllähän ihmisten pitää osata sopia. Kyllä tapella saa mutta kyllä asiat pitää osata sopia", toteaa Anton, kun mainitaan jäsenten keskeisistä riidoista.

Varsinaisia tavoitteita ei kukaan yhtyeelle kuitenkaan myönnä, pitkää uraa ja mahdollisesti jos työksi saisi soittaa. Valtteri toteaa Rockwallin ainoaksi tavoitteeksi olla seuraava Rockwalli, muihin bändeihin tätä on turha verrata. Muusikon ura ammattina on jokaisen vastaus myös kysymykseen henkilökohtaisista tavoitteista musiikin parissa. Pojat meinaavat myös, että musiikin lisäksi ei paljoa muuta aiota tehdä. Koulua kuitenkin käydään, jotta on jotain pohjaa mistä lähteä jos muusikon ura ei jostain syystä lähdekään toivotulla tavallla liikkelle.

Rockwallin taustalla on perheen muodossa ammattimuusikkoina uraa tehneet Popedan kitaristi Costello Hautamäki sekä Mustien Enkeleiden laulaja Jussi Aaltonen. Varsinaisesta siivellä menestykseen kipuamisesta ei kuitenkaan puhuta, vaan nuoret soittajat vakuuttavat tekevänsä kaiken työn itse. Rockwallin keikkamyyjä Mimi Mannila toteaa väliin kokeneiden muusikoiden toki auttavan välttämään pahimpia mokia, mutta mainitsee myös sen, että Rockwallin musiikki perustuu siihen että itse tehdään ja itse päätetään.

Koulunkäyntiin Rockwallin mainitaan vaikuttavan pääasiassa positiivisesti. Viikonloppuna olevien keikkojen odotus auttaa jaksamaan kouluviikoista, ja keikkatahti koitetaan pitää sen verran rauhallisena ettei kukaan väsähdä. Valtteri toteaa opettajansa sanoneen, kuinka paljon aurinkoisempana hän koulussa on oltuaan viikonlopun keikalla.

Keväällä 2012 Rockwalli julkaisee seuraavan sinkun ja pitkäsoiton, ja seuraavan kerran lavalla bändi nähdään 8.12. Helsingin Gloriassa.
Bändin kotisivut ja keikkakalenteri löytyy osoitteesta www.rockwalli.com

#008 - Popeda: Voitto

Yli kolmekymmentä vuotta tahkonnut Popeda julkaisi vuonna 2008 Täydelliset Miehet-albumin, joka oli jättimenestys. 26.10. kauppoihin ilmestyi uusi, paljon odotettu Voitto. Levy on järjestyksessä yhdeksästoista, joten kokemuksesta ei ainakaan ole pulaa. Laulaja Pate Mustajärvi ja kitaristi Costello Hautamäki hoitavat tuttuun tapaan valtaosan sanoituksista. Vierailemassa on kuitenkin myös mm. sanoittajalegenda Vexi Salmi sekä Kotiteollisuus-yhtyeen solisti Jouni Hynynen.

Jo ensimmäisestä kappaleesta ei ole epäilystäkään, mikä yhtye levyllä soittaa. Pate on selvästi mitä parhaimmassa kunnossa, lauluosuudet ovat vahvoja ja taattua Popeda-laatua. Kitara soi komeasti, ja myös basisti Jyrki K. Melartin näppäilee kieliä jopa hiukan tavallista irroittelevammin. Kappaleet ovat tyyliltään 80-luvun levytyksiä muistuttavia, kuitenkin taidon ja kokemuksen kyllästämiä. Hääkellot soi, Ilmalaiva, Kaarina ja Mä mokasin ovat kiekon hitaammat raidat, Pohjasakkaa taasen jälleen yksi taidonnäyte Costellon monipuolisuudesta artistina. Hannu ja Kerttu on uudenlainen rakkaustarina ja loput kappaleet ovat perus rock-revittelyä.

Voitto on levy, joka jakaa mielipiteitä uskollisempienkin Popeda-fanien keskuudessa. Jotkut eivät pidä sitä edellisten julkaisujen tasoisena, kun taas osa on aivan levyn pauloissa. Kaikenkaikkiaan albumi on mainio tuotos, jota kuuntelee mielellään useammankin kerran. Levy on helppo ja mukava kuunnella, kaikki sanoitukset eivät ehkä ensimmäisellä kuuntelulla aukea, mutta eivät ne sitä vaadikaan.

#007 - Klamydia: Loputon luokkaretki

7.9.2011 julkaistiin punkbändi Klamydian uusin albumi, joka kantaa nimeä Loputon Luokkaretki. Levy on kaksiosainen, toinen kiekko on studioalbumi ja toinen sisältää kokonaisen livetallenteen vuoden 2010 Wanaja-festareilta. Se edustaa edellisen, vuonna 2009 julkaistun, Rujoa taidetta-levyn tapaan hiukan aikuisempaa linjaa, osoittaen että myös vanhat punkkariäijät osaavat tehdä tyylikkäitä kappaleita. Enään ei lauleta seksistä ja viinasta, vaan nyt teksteihin on valittu hiukan kantaaottavampia aiheita.

Loputon Luokkaretki ei petä vanhojen fanien luottamusta, ja toimii mainiosti myös uusien kuuntelijoiden tutustumislättynä. Eritoten raidat Suomalainen tarina, Pelasta!, Kaikki hyvä, Yksi laki ja Luonto kostaa keskittyvät nykymaailman asenteisiin ja itsekyyden yleistymiseen. Kevennyksen virkaa toimittaa Idols-jämien hoitokoti, Torso-orkesteri Raajattomat ja Paras perse (of the universe), loput puolet levystä ovat melko peruskauraa.

Mitään uutta ja huikeaa albumilta ei löydy, mutta se on hyvä jatko Rujolle taiteelle. Kappaleet tuntuvat viimeistään muutaman kuuntelukerran jälkeen tutuilta ja sulautuvat vanhan tuotannon joukkoon, mikä ei ehkä kuitenkaan ole huono asia. Soitannan suhteen ei ole juuri uudistuksia tehty, samantapaista löytyy vanhemmiltakin levyiltä. Loputon Luokkaretki on kuitenkin hiukan entistä vakaammalla keskittymisellä tehty, yhtye tuntuu jo kasvaneen yli pahimpien rivoilurallien.