maanantai 28. huhtikuuta 2014

#20 Kaikki ei ole hyväksi kaikille

Maailma muuttuu, ja niin muuttuu kaikki mitä pieni maailma sisällään pitää. Musiikki on muuttanut muotoaan ja olotilaansa huikeasti kuluneen parinkymmenen vuoden aikana, ja tällä hetkellä musiikista nauttiminen on monipuolisempaa kuin koskaan: vielä on kasetit, vinyylit ja livemusiikki, mutta on myös CD:t, DVD:t, BlueRayt, MP3:set, YouTube, streamipalvelut ja mitä muuta. Kuluttajalle muutos on hyvästä ja nykyään musiikin saaminen on paitsi äärimmäisen helppoa, myös ilmaista, mikä ei luonnollisesti ole hyvä juttu musiikin tekijälle.

Internet ottaa valtaa ja ns. tarpeettoman materian kulutus vähenee. Levyjä ja oheistuotteita myydään aina vain vähemmän, kansa alkaa siirtyä netin ihmeelliseen maailmaan ja hyödyntää aina vain tehokkaammin ilmaisia, joskaan ei aina kovin laillisia lähteitä musiikkinsa hankintaan. Toki myös ennen wanhaan osattiin kopioida kasetteja ja CD:tä, mutta nykyään ei tarvitse nähdä edes sitä pientä vaivaa, riittää kolmen sekunin googletus, muutaman linkin painaminen ja tadaa, tietokone tai muu laite täyttyy musiikista. Suorastaan rikollisen helppoa, ja tekijöitä on käytännössä mahdoton saada vastuuseen.

Vaikka julkisesti ehkä jaksetaankin selittää rakkaudesta musiikkiin, on häikäilemätöntä typeryyttä väittää, etteivätkö muusikot tekisi työtään (myös) rahan vuoksi. Joku voisi sanoa, että taiteesta nauttiminen pitäisi olla ihmisen perusoikeus, mutta omaan makuun tämäni on hiukan kaksipiippuinen juttu - pitää antaa, että voi ottaa. Toisessa maailmankaikkeudessa tai täysin toisessa ajassa voisi ehkä vielä olla mahdollista, että artistit toimisivat nykyistä tehokkaammin ilmaisen musiikin puolesta, mutta koska elämme hyvin ahnetta ja kiittämätöntä aikaa, ei sama aate enää oikein toimi, vaan ilmaiseksi saava kuulijakunta vaatii aina vain lisää. Perustelu "no niillä on muutenkin rahaa" on myös hiukan ontuva, oikeuttaako se silti varastamaan ja rikkomaan lakia, vaikka asia olisikin niin vähäpätöinen kuin yhden biisin laiton lataaminen?

Metalliorkesteri Turmion Kätilöt osoittivat olevansa ajan tasalla, ja jakoivat aikoinaan uuden Technodiktator-levynsä ensimmäisen sinkun Jalopiina hyvinkin monimuotoisella tavalla. Siitä oli saatavilla sekä perinteiset CD, että CD + T-paita paketit, mutta myös maksullinen iTunes-lataus, ilmainen mp3-versio ja luultavasti ennennäkemättömänä tempauksena yhtye maksoi (tai ainakin lupasi maksaa) muutamalle biisin hankkijalle ja he myös antoivat X-määrän CD-versioita ennalta listattuihin kauppoihin luvallisesti varastettavaksi. Levikki oli siis taattu ja uusi levykäinen sai ainakin hyvää mainosta, kun sinkunjakamistempaus sai hiukan julkisuutta median keskuudessa.

Mutta aiheeseen palatakseni, kultaista keskitietä on luultavasti mahdoton löytää. Artistit haluavat paitsi tarjota taidetta, myös saada sillä rahaa, kun taas kuulijat haluavat nauttia tästä taiteesta mahdollisimman halvalla, mieluiten ilmaiseksi. Kaikki ei ole hyväksi kaikille, mutta jokainen voi omassa pääkopassaan miettiä, haluaisiko itse oman työnsä samalla tapaa käytännössä koko maailman vapaaksi riistaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti