#13 Mullistava elämä

Pleasantville - onnellisten kaupunki (1998, ohj. Gary Ross) kertoo sisaruksista Davidista (Tobey Maguire) ja Jenniferistä (Reese Witherspoon), jotka päätyvät erikoisen tapahtumasarjan kautta 50-luvun mustavalkoiseen televisiosarjaan – Pleasantvilleen. Sarja kertoo kuvitteellisesta pikkukaupungista jossa kaikki on täydellistä, jossa elämä on kaikin puolin miellyttävää ja rutiininomaista. Sarjaan mieltynyt hiljainen ja introvertti David onkin kaupungissa kuin kotonaan, mutta kapinallisempi ja pinnallisempi Jennifer ei sopeudukaan täydelliseen miljööseen yhtä vaivattomasti. Sisarusten saapumisen jälkeen kaupungissa alkaa tapahtua muutoksia, joihin kukaan kaupungin asukkaista ei ole varautunut.

Tarinan alussa Pleasantville on mustavalkoinen, mutta vähitellen kaupunki alkaa värjääntyä. Ensin ruusu muuttuu punaiseksi, lopulta kokonaiset ihmiset muuttuvat mustavalkoisista värillisiksi. Muutoksen aiheuttavat Davidin ja Jenniferin saapumisesta johtuvat tahalliset ja tahattomat teot ja niistä johtuvat tunteet, joita kaupungin asukkaat eivät aikaisemmin ole kokeneet. Rutiineihin ja ennalta-arvattavuuteen tottuneille asukkaille muutos on kauhistuttava. Värit ja niiden myötä tunteet edustavat mustavalkoisuuteen tottuneille ihmisille kaaosta ja arvaamattomuutta, ja vastakkainasettelu kulminoituukin värillisiksi muuttuneiden ihmisten syrjintään ja väkivaltaisuuksiin. Lopulta koko kaupunki muuttuu värilliseksi ja silloin viimeistenkin muutosten vastustajien on otettava vastaan muutos, ja sen mukana elämän ennalta-arvaamattomuus. 

Elokuvassa käsitellään hyvin suoralla tavalla suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Mustavalkoisten ja värillisten ihmisten suhde on selkeä viittaus rasismiin ja syrjintään. Kaupungissa annetaan määräyksiä, jotka rajoittavat värillisten asukkaiden liikkumista ja elämää, samoin muutokseen eli tunteisiin johtavat asiat kielletään. Nämä toimet ovat varsin suoria vertauskuvia esimerkiksi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa ja puolivälissä vallinneisiin asenteisiin. Koko kaupungin värjäytyminen tarinan lopussa sen sijaan heijastelee asenteiden ja ennakkoluulojen murtumista, sekä erilaisuuden hyväksymistä – vaikka muutos ei välttämättä ole kaikille helppo, sen on kuitenkin tapahduttava, jotta kaikilla ihmisillä on yhtäläiset edellytykset elää tasavertaisina.

Ihmisoikeuksien lisäksi elokuvassa on erittäin vahvasti läsnä muutoksen hyväksyminen ja se, että muutosta ei voi välttää loputtomiin. Mustavalkoisen muuttuminen värilliseksi on elokuvan ilmeisin muutos, mutta ei suinkaan ainoa. Idyllinen, naiivisti 50-luvun ihanteita noudattava kaupunki muuttuu vähitellen modernimmaksi. Tätä on kuvattu elokuvassa esimerkiksi musiikin ja taiteen muutoksella, ensin pop vaihtuu rokkiin ja lopulta pikaruokaravintolan ikkunaan ilmestyy rohkea muotokuva alastomasta naisesta. Mustavalkoiset kaupunkilaiset eivät kuitenkaan ota näitäkään avosylin vastaan, vaan musiikin soittaminen kielletään ja ikkunamaalaus rikotaan. Mutta lopulta, kun kaupunki on muuttunut kokonaan värilliseksi, konservatiivisimmatkin asukkaat huomaavat, että muutoksen mukana tulee myös paljon hyvää. Uudet tavat ja arvot syrjäyttävät vanhat ja ennalta-arvaamattomuus ei olekaan enää vain huono asia. Tämän saa kokea erityisesti pieneen kaupunkiin mieltynyt Jennifer, joka kirjoista ja opiskelusta kiinnostuttuaan päättääkin jäädä Pleasantvilleen Davidin palatessa takaisin kotiin. 

Elokuva toteutustapa on hyvin kirjaimellinen, mutta toisaalta viehättävä. Mustavalkoisen, idyllisen kaupungin hidas muuttuminen värilliseksi on tehokas keino kuvata elokuvan teemoja. Yksinkertainen tehokeino antaa mahdollisuuden käsitellä ajoittain vaikeitakin aiheita syvällisemmin ja katsoja saa mahdollisuuden tulkita elokuvan tapahtumia omalla tavallaan. Elokuvan miljöö on onnistunut, samoin kuin elokuvan kerrontaa ja tapahtumia tukeva musiikki. Tarina pysyy koossa alusta loppuun ja elokuva antaa katsojalle positiivisen kuvan niin muutoksesta kuin sen mukana tapahtuvasta kehityksestäkin.

Elokuvan kantava teema on muutos ja sen hyväksyminen, ja toisaalta myös muutoksen välttämättömyys. Konkreettiset muutokset elokuvan hahmojen asuinympäristöissä sekä muutokset ihmisissä itsessään antoivat edellytykset kehitykselle, jonka myötä jokainen elokuvan hahmo oppi jotain uutta sekä itsestään että muista. Uudet arvot ja tavat valtasivat alaa ja samalla hahmot ymmärsivät, että vanha tapa elää ei välttämättä olekaan paras mahdollinen. Vanhoihin kaavoihin kangistuneet ihmiset saivat vihdoin mahdollisuuden toteuttaa itseään ja elää omannäköistään elämää. Tämä kehitys ei olisi ollut mahdollinen ilman Davidin ja Jenniferin tahallisesti tai tahattomasti aiheuttamia pieniä muutoksia, jotka lopulta johtivat kokonaisen elämäntavan muuttumiseen.